Suomen Pystykorvajärjestöwww.pystykorva.info - keskustelufoorumi ja kohtauspaikka kotimaisille metsästyspystykorvilleAvoin Facebook-ryhmä kararjalankarhukoirista

Näkemyksiä ja kokemuksia Karjalankarhukoirasta


Karjalankarhukoirasta on varmasti niillä ketkä koiria harrastavat tai moista harrastusta mielivät jonkilainen käsitys mielessään. Pyrin tässä omalta osaltani kertomaan miten me sen olemme kokeneet ja mitä havaintoja Karhukoirasta muille voimme jakaa.

TeriKarhukoira on ehdottomasti oman kokemuksemme mukaan erittäin älykäs ja oppiva koirarotu. Normaalisti käyttäytyvä ja normaalin kasvatuksen saanut Karhukoira on hyvin tasapainoinen, rauhallinen ja hyvät hermot omaava koira. Koskaan se ei ole ihmisille vihainen, ellei siihen ole aihetta tai alkukoulutuksessa ole sitä tietoisesti tai typeryyttään sallittu. Omat lapsemme ja naapurien lapset saavat oleilla pihassamme ilman pienintäkään pelkoa siitä, että koirien hermot pettävät. Tuosta normaalista kasvatuksesta mainittakoon se että sen täytyy olla linjakasta, hyvin määrätietoista  ja koiralle on selkeästi osoitettava kuka laumaa johtaa.

Karhukoira kyllä osaa ottaa paikkansa jos se sille sallitaan, varsinkin urokset. Kupilta äriseminen, luiden omiminen ja ihmisten kohtelu on pennusta asti opetettava koiralle sellaiseksi kuin sen halutaan olevan. Karhukoiran kuuluu puollustaa itseään, omistajaansa ja reviiriään silloin kun kohdataan muita koiria. Rähisiä se ei ole jos siihen ei yllytetä, mutta urokset ovat usein karheita ja pöyhkeitä kun muita lajikumppaneitaan kohtaavat. Koulutusmenetelmiä emme tässä rupea karhukoiralle kirjoittamaan, koska kaikki riippuu kaikesta ja yksiselitteistä ohjetta ei ole olemassakaan, mutta sen voimme todeta että molemmat koulutukselliset ääripäät tuottavat huonon lopputuloksen.

(kuvassa Haapakorven Jane 1,5 vuotiaana ja seisontahaukun lopputulos)

Metsästäminen Karhukoiralla on nautittava kokemus. Koira on omimmillaan metsässä, nauttii siitä, on äärimmäisen älykäs, hyvin ohjattava ja riistalle perso, siksi Karjalankarhukoiraa ei milloinkaan tule hankkia pelkästään koti tai pihakoiraksi. Karhukoira poikkeaa mielestäni muista perinteisistä hirvikoirista siinä, että sen oppimiskäyrä riistan käsittelyyn ja metsässä toimimiseen ei lopu 2-3 -vuoden iässä, vaan se jatkuu läpi sen elämän. Kovaluontoisuuden tulee mielestäni myös korostua metsässä ja riistalla. Sen itse olen havainnut niin että hirveä käsitellään useasti läheltä lievästi painostaen, tai ehkä enempi liikkeeseen reagoimalla vastaliikkeillä jolloin huomio kiinnittyy vahvasti koiraan ja haukulle on helpompi mennä. Pienpetoja kohdattaessa ei toimitus välttämättä ole kovin pitkäkestoinen ja raatoja ei koirat meillä ole koskaan jääneet ihmettelemään vaan matka suurempaa kohti on jatkunut. Karhukoira on myös alkuperäisesti tarkoitettu laaja-alaiseen metsästykseen, joten pentuna sille ei kannata ampua lintuja tai usuttaa sitä tietoisesti mäyrän tai supin perään jos sillä halutaan metsästää pelkästään suurriistaa. Karhukoiran, tai yleensä minkään muun koiran kanssa ei kannata kaadolla opettaa koiraa rähisemään tai omimaan riistaa. Kaadolta vihainen koira on mielestäni aina kasvatuksella ja koulutuksella aiheutettu oire, joten jos sellaisen olet saanut kannattaa pää ottaa perperistä pois ja miettiä missä tein itse virheen.

Syytä on myös muistaa että Karhukoira on rotuna omanlaisensa, isäntäuskollinen ja ohjattavissa oleva ja silti hyvin riistaverinen. Liian usein ja liian monen mielestä kaikki suurriistakoirat tulisi käyttäytyä ja toimia yhtäläisesti. Mielestämme ne hyvät piirteet joita rotuun on istutettu tulisi säilyttää ja niitä jalostaa edelleen. Karhukoira on keskimatkan hakija, yhteyttä pitävä, pysyy haukulla ellei isäntä toisin halua ja luja luonteinen, sekä varma käytöksinen. 

Jokaisessa rodussa on huippuja ja niitä pelaamattomia, joista sitten pyritään saamaan ne rotujen positiiviset ja negatiiviset esimerkit. Meille on sattunut näitä molempia, mutta varmasti myös olemme omilla virheillämme saaneet pelaavasta aihiosta pelaamattoman alkuaikoinamme. Tämän nostan esiin, koska intohimoisilta koiraharrastajilta saattaa unohtua objektiivisuus ja faktat kun vinkkejä kysytään. Karhukoirankin osalta valitettavaa on että palaamattomia pentuja edelleen syntyy, toki se samainen mahdollisuus on muissakin roduissa. Näiden pelaamattomien osuus on onneksemme pieni, joten metsäkoiran niistä lähes aina saa. Toivonkin jokaiselta uudelta ja vanhalta koiranomistajalta, joka jatkojalostusta harkitsee vakaata harkintaa oman koiran ominaisuuksia arvotettaessa. Mikäli koira ei täytä käyttöominaisuuksiltaan rodun keskivertoa paremmin käyttöpuolen kriteereitä, jätettäisiin jalostaminen ilman erityistä ja painavaa syytä tekemättä kokonaan. Ja vielä yksi asia... netti ja niiden palstat on pullollaan legendoja ja huikeita haukkusankareita, mieti mikä on järkevää ja milloin suoritukset ovat riittäviä. Normaalissa metsästyskäytössä 4-5 kilometrin seuranta ja 4-6 tunnin haukkutyöskentelyn pitäisi riittää siihen että riistaa saa sen minkä tarvitsee. Jalostuksessa toki itse suosin sellaisia koiria joilla nuo ovat enempi minimiarvoja rodun keskimääräisen toimintatason säilyttämiseksi.

Ja vielä se yksi asia... Karjalankarhukoira on vilpittömästi suositeltava vaihtoehto kun haet koiraa suurriistalle!