Suomen Pystykorvajärjestöwww.pystykorva.info - keskustelufoorumi ja kohtauspaikka kotimaisille metsästyspystykorvilleAvoin Facebook-ryhmä kararjalankarhukoirista

Lyhyt historiikki kennelimme puuhastelijoista


Jari

Minä (Jari) ja Isäni (Yrjö) olemme Ruskarannan -kennelin takana. Meidän lisäksi metsästysaikaan koirien kanssa touhuiluun liittyy aktiivisesti mukaan veljeni Ari. Menossa mukana ja koirien kanssa intohimoisesti touhuaa myös poikani Joni ja Arin poika Valtteri. Molemmat onkin jo vanhoja tekijöitä näissä hommissa ja kulkenut 5 -vuotiaasta asti kanssamme eräilemässä. Jostain syystä täällä etelämmässä ei vain meinata ymmärtää sitä miten nuin nuorta poikaa voi kuljettaa metsässä mukana, no meitä on ilmeisesti moneksi.

Metsästys on ollut perheessämme yksiselitteinen ja pääasiallinen harrastus, joka yhdistää meidät syksyisin ja toki muutoinkin ympärivuoden. Hirvikoiraharrastus on lähtenyt liikkeelle 90 -luvun alussa.

(Kuvassa Joni ja Valtteri. Tuplavasoista toinen ja pojat seläntakana seuraamassa alusta loppuun.)

Tätä ennen olemme omistaneet useamman Suomenajokoiran jolloin hirvenmetsästys oli vielä passissa oloa. No ensimmäinen hirvikoira riitti siihen, että koiraharrastus siirtyi kokonaan hirvipuolelle ja passissa värjöttelystä olemme kaikki siirtyneet koirametsästykseen.

Vuosien varrella onnikin on "potkaissut" kaatojen merkeissä meitä kaikkia ja tänä päivänä luonnossa vietetty aika, sekä koirien kanssa touhuaminen merkitsee muutoin paljon enemmän kuin varsinainen hengenriisto riistalta.

Isäni asustelee kotipaikallamme Heinävedellä, jossa myös sijaitsee Ruskaranta. Ruskaranta on kesäpaikka, joka kantaa Karjalankarhukoira Ruskan nimeä. Itse asustelen nykyisin Lahdessa, jonne muutimme perheemme kanssa 2000 -luvun alussa.

Koirien osalta urokset ovat minulla ja nartut Isälläni kotipaikallamme Heinävedellä.

Molemmilla meistä on myös tuomarointi ja koetausta. Koetoiminta on myös mahtava mahdollisuus nähdä muita rotuja, saman rodun edustajia ja antaa perspektiiviä vertailla omien koirien edesottamuksia. Nämä kokemukset on myös lujittaneet käsitystämme siitä mikä on hyvän ja toimivan koiran käsite. Meillekin niitä on muutama sattunut.


(Arttu ja syksyn -12 satoa. Toinen vasa ammuttiin 300m päähän haukkuun ja tässä uusintahaukusta toinen vasa.)