Suomen Pystykorvajärjestöwww.pystykorva.info - keskustelufoorumi ja kohtauspaikka kotimaisille metsästyspystykorvilleAvoin Facebook-ryhmä kararjalankarhukoirista

Vinkkejä kokeisiin ja näyttelyihin


Kokeiden ja näyttelyiden tarkoitus

Aivan ensimmäisenä haluaisin sanoa, että kokeiden ja näyttelyiden alkuperäinen tarkoitus ei ole omistajien tai koirien välinen kilpailu, ainakaan kyläkokeissa ja kylänäyttelyissä. Tämä on hyvä muistaa, koska muutoin mukaan lähdöstä tekee vain vaikeampaa tai odotuksia menestymisestä kasaa itselle turhan suuriksi. Näiden karkeloiden tarkoitus on kirjata kirjoihin ja kansiin koirallesi luontainen toiminta metsästystilannetta myötäilevässä maastokokeessa ja ulkoinen olemus, sekä käyttäytyminen näyttelyissä.

Olisikin ensiarvoisen tärkeää madaltaa kynnys ko. tapahtumiin osallistumisesta. Yksinkertainen perustelu tähän löytyy sen kiistattomasta hyödystä rotumme jatkojalostuksessa. Tähän mennessä ei vain ole löydetty parempaakaan keinoa arvioida koiria ja niiden käyttömahdollisuuksia jalostaaksemme tulevista pentueista entistä korketasoisempia ja rodun ulkoiset määreet täyttäviä.

Ja jos olet onnistunut saamaan käyttöominaisuuksiltaan hyvän koiran, niin kyllä niitä kilpailujakin löytyy. Mestaruusmittelyihin kuuluvat mm. Tappisarvi alle kolmevuotiaille, Kuningatarottelu nartuille ja sitten kaikille yhteiset Kuninkuushaukut. Ja toki monet muut turnajaiset yli roturajojen.

Käytännön huomioita koetoiminnasta ja muutama vinkki 

Kokeet ovat hyvin yksinkertainen tapahtuma, josta me harrastajat saatamme joskus tehdä kovin monimutkaisen ja hankalan oloisia. Todellisuudessa siinä ei ole mitään kummallista kunhan muistaa muutaman asian, joka erottaa sen käytännön metsästystilanteesta.

Ilmoittautuessa kokeisiin haluaa kokeen järjestäjä osallistujalta yleensä mukaan kaksi tuomaria, joista toinen ryhmätuomarikelpoinen. Jos et sellaisia tiedä, niin kasvattajilta ja muilta harrastajilta yleensä löytyy vinkki ongelman ratkaisuun. Myös järjestäjällä voi olla tiedossa tuomari tai molemmat, joten kannattaa kysyä sekin ilmoittautumisen yhteydessä.

Varmista kokoontumisaika ja osoite, huolehdi että rokotukset on kunnossa ja muista ottaa mukaan koiran paperit, sekä tietysti tuomarit jotka mukaasi ovat lupautuneet. Ainakin meilläpäin on myös kirjoittamaton sääntö, että koiran omistaja huolehtii myös kahveista ja leivistä päivän ajaksi ja se onkin pieni vaiva palkkioksi tästä vaivannäöstä, jota pääsääntöisesti talkooperiaatteella tehdään. Kukaan ei myöskään ole pahastunut jos repusta sattuu löytymään suullinen konjakkia löytöhaukun kajahdettua, ehkä toiset kun löytöhaukkua on kasassa se 60 minuuttia. Jos peräkonttiin mahtuu vielä nuotiopuut niin päivä on kruunattu jo etukäteen... nuotio ja makkaranpaisto monesti lievittää muutoin harmaan päivän.

Koepaikalle saavuttuasi vie koiran paperit koetoimitsijalle, joka ottaa rekisterikirjan ja tarkistaa niiden asianmukaisuuden, huomioi myös kennelliiton jäsennumero mukaan. Tämän jälkeen on aika nauttia reilu aamupala ja odotella Ylituomarin puhuttelua koiranohjaajille ja tuomareille, sekä maastojen arvontaa. Maastojen arvonnan aikana voi sivukorvalla hyvinkin kuulla tarinoita eri maastoista ja siellä olevista haukkukohteista, mutta ne kannattaa unohtaa ja jättää oman onnensa nojaan. Tuleva päivä osoittaa sen mitä mieltä sinä päivänä ko. maastosta voi ja saa olla.

Käyttökokeessa maastossa mitataan kolmea kokonaisuutta koiran työskentelyssä: Hakuominaisuudet, työskentelyominaisuudet hirvikontaktin aikana ja tottelevaisuus. Nämä asiat kun muistaa niin homma helpottuu merkittävästi. Maasto-oppaan tehtävä on järjestää koiranohjaaja sellaiselle alueelle, jossa hirvi löytyy. Selvitä siis oppaalta missä hän olettaa sen olevan ja laske koira hakemaan riittävän kaukaa oletetusta hirvestä. Jos ennen irtilaskua ajellaan vielä jälkien perässä, ei autoa kannata pysäytellä ja ovia paukutella jälkien kohdalla, eli kannattaa ajella riittävän etäälle, odottaa reilusti päivän valkeneminen ja sitten koira maastoon.

Itse olen pitänyt n. 1,5 kilometrin etäisyyttä irtilaskupaikkana oletettuun hirveen ja laskenut koiran aina alatuulesta hakemaan. Ja koiralle kannattaa antaa aikaa hakea, koska kokeessa ei ole muuta kuin aikaa ja on turha itse hölmöillä koe heti alkumetreillä. Tärkeää on siis se, ettei hirvi vaistoa itse ryhmää ja toki liian lähelle menemällä riski kasvaa. Pääsääntöisesti kokeen saa lähtemään hyvin käyntiin kun antaa koiran tehdä 1-3 hakulenkkiä rauhassa ja jos silloin koiran etäisyys ryhmään on yli 600 metriä ja matkaakin hakulenkille kertyy kilometrin kaksi niin hakupisteetkin on jo hyvät ja hirvi saakin sitten löytyä. Ja edelleen muista ettei se mitään haittaa jos lenkkejä tulee useampikin, kunhan ei itse hätäänny ja lähde taluttamaan koiraa liian lähelle jolloin riskit kasvaa törmäykseen ja pisteet tippuu matkojen takia.

Hirven löydyttyä alkaa armoton odottelu ja kellon katsominen, kestä kestä kestä (ja nyt ei olla makuukammarissa). Löytöhaukunhan tulisi kestää aloillaan (500m säde) yli tunnin ja jos löytöhaukku kajahtaa kovin lähellä ryhmää niin en suosittele liikkumaan suuntaan, enkä toiseen ennenkuin selviää pysyykö haukku aloillaan. Turhat paukkeet edesauttavat haukun lentoonlähtöä ja tyynellä kelillä 400 metrin matkasta äänet kuuluvat hirvelle helposti, joten maltti on valttia tässäkin. Ja kyläkokeissa löytöhaukkua kannattaa kuunnella yli 90 minuuttia, mielummin 110-120 minuuttia, jonka jälkeen on ensimmäiset ampumatilaisuuden aika ja varova sellainen, että nähdään miten hirvi alkaa käyttäytyä kun sitä hätistellään. Eli pieni tuuppaus ja sitten taas toiveena uusi seisontahaukku ja mieluummin yli 30 minuuttia kestävä. Jos ensimmäinen uusinta ei kestä yli 10 minuuttia, niin ei muuta kuin uusi varovainen karkko ja uutta yritystä uusintahaukulle. Tätä peliä jatketaan siis viisi tuntia ja kun kolme uusintaa on kasassa voi hirvelle antaa vähän reilumminkin kyytiä, että saisi vielä kohtuulliset työskentelymatkat aikaiseksi. Tähän nyrkkisääntönä kannattaa muistaa seuraavat minuutit: +60min löytöhaukku, +30 min uusintahaukku ja jos haukku ei pysy paikoillaan vähintään 10 minuuttia, niin karkko ja uusi yritys kiinteälle haukulle.

Ja sitten jos... jos tuo hirvi ei olekaan yhteistyökykyinen ei siitä kannata stressiä ottaa vaan kaikessa rauhassa odotella mitä tapahtuu ja jos lähtökajahdusten jälkeen ei hirvi pysähdy päivän aikana haukuttavaksi niin seuraavalla kerralla sitten paremmalla tuurilla. Jos tuo startti ei sujukkaan kuten elokuvissa kannattaa koko porukalla yhdessä miettiä mitä tehdä, sitä ei siis tarvitse yksin siellä pähkiä ja monesti näin on löydetty parhaat ratkaisut jatkon kannalta.

Tottelevaisuutta testataan haun ja työskentelyn aikana, sekä erän jälkeen. Koira on siis oltava kytkettävissä kun sitä kutsutaan kaikissa näissä tilanteissa pisteiden näkökulmasta, mutta ainoastaan haun aikana koiran huono kytkettävyys katsotaan huonolla silmällä. Toki hyvä koira pysyy työmaalla ja tottelee kutsua, mutta hirvestä piittaamattomalla tottelemattomalla koiralla ei juuri virkaa ole. Tässä systemaattisella treenillä on uskomaton vaikutus ja jos vain jaksaa nähdä vaivaa näiltäkin osin, niin se myös palkitsee. Äläkä usko väitteisiin etteikö tottelevainen koira voi olla yhtäaikaisesti myös sitkeä ja riistaverinen. Huru-ukkojen juttuja sanon minä!

Toki muistakin asioista pisteitä paperille piirreellään, mutta tärkeimmät siis lueteltu yllä. Kaikkia näitä yllämainittujakin asioita tärkeämpää on kuitenkin muistaa mukava ja leppoisa ajanvietto kaikille tärkeän harrastuksen parissa. Koiran tekemistähän sinne maastoon lähdetään arvioimaan ja samalla vaihtamaan kokemuksia tilanteista joita itse kullekin on sattunut matkavarrella, ei kiistelemään tai kehumaan itseään, eikä koiriaan. Maastossa ja koepaikalla jokaisella on velvollisuus jelppiä tietämätöntä, joten asioita kannattaa udella ja kysellä kun sellainen tilanne eteen sattuu. Meistä jokainen oppii jokainen reissu aina jotain, joten kysy, älä epäröi.

Jos koekärpänen puraisee enemmänkin niin silloin kannattaa ilman muuta käydä suorittamassa tuomarikurssi, että saa paremman käsityksen itse kokeesta ja pääsee myös itse tuomaroimaan. Tuomaroidessa saa myös paremman käsityksen muiden koirien työskentelytavoista, sekä tietysti näkee eri rotujen välisiä eroja, oppii pieniä niksejä itse koetilanteeseen ja tutustuu muihin harrastajiin joista itsellä on vain ja ainoastaan positiivisia kokemuksia. Tuomarikurssi itsestään on hyvin kivuton ja simppeli tilaisuus. Ylituomarin kanssa käydään koemuotoa käytännönläheisesti läpi ja lopuksi tehdään harjoite, josta jokainen lukutaitoinen ei voi muuta kuin selvitä. Ja tämän jälkeen se onkin pääsääntöisesti oppimista ja ajatustenvaihtoa käytännön tilanteissa. Kun mieli on oikea niin maastossa ja koepaikalla pärjää helposti, tiukkapipoisuus ei kuulu kokeisiin eikä metsälle, joten tämäkin lienee tuttua mukana oleville.

Käytännön huomioita näyttelyistä ja muutama vinkki

teksti työstössä...