Suomen Pystykorvajärjestöwww.pystykorva.info - keskustelufoorumi ja kohtauspaikka kotimaisille metsästyspystykorvilleAvoin Facebook-ryhmä kararjalankarhukoirista

Tietoa pennun kasvattamisesta ja pennun hoitoon liittyvistä toimenpiteistä


"otsikon alle olen kiteyttänyt muutamia perusasioita pennusta metsästykoulutukseen, jotka perustuvat omiin havaintoihin ja kokemuksiin"

Pennun valinta

Pennun valinnasta on varmasti yhtä monta niksiä, kuin on neuvonantajaa. Selvää on se, että sitä arinta monesti kannattaa välttää. Mielestäni tärkeämpi valinta on pentue itse, kuin itse pentu. Hyvistä lähdöistä rakennettu pentue on monesti tasalaatuinen ja sen parhaan pennun valinta näistä on enempi tuurista kuin taidosta kiinni. Pentujen eroja voi toki seurailla, mutta monesti kasvattaja itse on paras kuvailemaan pentujen eroja kun eniten niiden kanssa on aikaa viettänyt. Älä ota pentua jos et ole siitä 100% varma, koska myöhemmin tuo epäröinti vaikuttaa omassa toiminnassasi pentuun enemmän kuin pennun ominaisuudet itse. Ja vielä tuosta pentueen/ yhdistelmän valinnasta, seuraa emän ja isän takaa narttujen edesottamuksia. Mitä paremmin nartut ovat ääntä antaneet ja myös tuloksia kirjauttaneet, sitä parempi on odotusarvo koko pentueen tasalaatuisuudesta.

Pennun kotiuttaminen

Kotiuttamisessa on syytä varata reilusti aikaa uuden tulokkaan kanssa yhdessäoloon. Jos mahdollista n. 2 vkoa yhdessäoloa ja kotiuttamisaikaa auttaa startin osalta paljon. Tänä aikana on myös "erkautettava" pentua olemaan yksin, ensiksi pienempiä aikoja ja sitten pidempiä, että pentu oppii olemaan itsekseen kun arki koittaa. Nuo ensimmäiset viikot on myös aikaa, jolloin pentu tutustuu uuteen elinympäristöön ja silloin kannattaa harkitusti tuoda uusia ihmisiä ympärille ja vielä harkitummin muita koiria. Jos vieraan koiran pennun lähelle tuot, niin olethan varma siitä ettei tapahdu mitään odottamatonta.

Pennulle tärkeitä oppeja ja kokemuksia

3-5 kuukauden iässä koiralle on tarjottava mahdollisimman paljon kokemuksia ja uusia tilanteita. Viisaammat puhuvat koiran sosialistamisesta, mutta käytönnössä se tarkoittaa sellaisten tilanteiden kohtaamista jotka kuuluvat koiran arkeen. Ensiksi muut kaksilahkeiset, autossa kulkeminen, toiset lajitoverit, äänet, metsä, paukut jne.

Kun kuljet ja opetat koiran kulkemaan vieraissa tiloissa, halleissa ja eri lattiapinnoilla vältät monta ongelmatilannetta tulevaisuudessa. Metsäretkillä, kokeissa ja näyttelyissä on monesti pystyttävä olemaan vieraissa tiloissa esiintyen tai yöpyen. Muihin koiriin tutustuttaessa kannattaa todellakin varmistua siitä, että vastapuoli on oikeasti tasapainoinen ja turhilta uhkatilanteilta vältytään. En halua yleistää, mutta nuo kotien pikku "kullanmurut" ovat pahimmasta päästä ärisemään ja näykkimään, joten vältä näitä pentuna jos haluat että ne kohdataan vanhempana rauhallisesti. Jossain vaiheessa kasvuvaihetta pennun itseluottamus kasvaa ja Karhukoiralla luonne riittää ilman kirittämistäkin pitää puolensa, mutta turha rähinöinti ei kuulu millekään rodulle.

Paukkuun totuttelu kannattaa aloittaa jo kolmen kuukauden iässä. Lautojen lyöminen yhteen, ampumaradalle hiljalleen kulkeminen, autossa ampumaradalla ja kun tilanne siltä näyttää niin ampuminen koiran lähellä on hyvä toteuttaa ohjatusti, ettei metsästystilanteessa kova ääni ja paine pääse yllättämään koiraa. Arkuus ja paukkupelko ovat mielestäni kaksi eri asiaa; toinen on periytyvä ja toinen vahinko. Jos itse aiheutat paukkupelon niin valmistaudu armottomaan työrupeamaan sen poistamiseksi.

Metsäkokemukset

Pennun kanssa on tärkeää käydä metsässä nuoresta pitäen. Anna pennun liikkua, älä itse sitä tee. Opeta pentu siihen että olet aina siellä missä viimeksi nähtiin ja omia jälkiä takaisin tulemalla löytyy myös isäntä. Jos nuoressa iässä kävelytät koiraa ja se joutuu kokoajan seuraamaan sinua, voi hakemisen kehittymisestä tulla hidasta ja vaikeaa.

Emme myöskään suosittele viemään hirvien oleskelualueelle puolivuotiasta koiraa, siinä häviät enemmän kuin voitat. 8-9 kuukauden iässä tällainen "vahinko" ei monestikaan aiheuta niin suurta takapakkia kuin se on mahdollista liian nuorelle koiralle. Monesti myös vertaillaan tätä nuorena syttymistä muihin rotuihin ja erikoistapauksiin joita sattuman varaisesti erilaisissa keskusteluissa esiin nousee ja todettakoon, että sillä aloittaako koira haukkumisen 6 kuukautisena vai 11 kuukautisena ei pitäisi olla kenellekään merkitystä. Mutta jos koira ei merkkejään näytä tuossa 1,5 vuoden iässä viimeistään niin jalostus käyttöön koiraa en itse vaivautuisi käyttämään.

Luoksetulo ja tottelevaisuus on myös tässä kohtaa tärkeä varmistaa tai sitten saat varautua pitkiin iltoihin ja öihin metsäautoteiden varsilla. Kokemuksesta voimme sanoa, että illan pimettyä saunassa on mukavampi istua kuin keskellä korpea koiraa jahdaten. Tärkeää on myös muistaa pentuaikana ettei ikinä suostu jahtaamaan koiraa takaa leikillään tai tarkoituksella, sellainen leikki ei edesauta luoksetuloa, mutta saattaa huomaamattaan aiheuttaa kiertelyn ja luoksetulon välttelyn. Tottelevainen koira monesti myös elää pidempään, koska teitä, junaratoja ja vesistöjä tässä maassa piisaa.

Koiran hakua pidän ehdottomasti yhtenä tärkeimmistä piirteistä. Toiset ovat luontaisesti rohkeampi, irtoavat isännän luota helpommin ja toiset tarvitsevat siihen "ärsykkeen". Jos koira ei tunnu irtoavan riittävän kauaksi älä hätäänny vaan odota koiran kypsymistä ja kun koira on hirvikohtaamiselle mielestäsi valmis niin opeta koira tuon ärsykkeen avulla hakemaan. 500 m tuulenalle repulle istumaan ja koiralle aikaa. Seuraavalla kerralla matkaa enemmän ja kyllä viisas koira oppii että liikkumalla enemmän kohtaa mielenkiintoisia asioita enemmän. Eli väitän että hakua pystyy opettamaan jos koira ei luonteeltaan ole perusarka. Tässäkin taas aika ja käynnit vaikuttavat paljon, eli jos koiralle tarjotaan mahdollisuuksia metsässä riittävästi niin kehityskaari on sen mukainen. Eli kun otat pennun niin varmista että ensimmäiset kaksi syksyä aikaa on riittävästi sen kanssa metsässä touhuta.


Luottamus metsästyskoiran ja isännän välillä (työskentely riistalla)

Seuraa koiraa aivan pennusta saakka. Huomio miten se reagoi erilaisissa tilanteissa ja ennenkaikkea, jos jotain yllättävää tapahtuu, niin katso miten pentu tilanteesta "palautuu". Ole kärsivällinen ja muista että pentu on pentu, eikä sen keskittyminen, kärsivällisyys tai ymmärrys ole vielä hääppöinen. Kun pentu katoaa niin älä hätäänny vaan anna touhuta sen touhujaan, kyllä se sieltä pois tulee, MUTTA itse et voi poistua siitä missä viimeksi olette tavanneet. Ensimmäiset haukut kuljetaan haukun mukana jälkeä pitkin, ei autolla. Jäniksen ajamisesta tai supikoiran haukusta ei pidä hermostua, mutta en myöskään suosittele ampumaan kumpaakaan koiran edestä. Toki supilta henki pitää riistää, mutta vähin äänin ja heti pois paikalta, koira hihnassa, eikä mitään erityistoimia. Haluaisin myös korostaa pentu-/ nuoruusaikana seurannan kehittymiseen vaikuttavaa mukana kulkemista, eli jos haluat hyvin seuraavan koiran niin älä ota koiraa kiinni ja lähde kotiin kun se tulee ottamaan yhteyttä, älä kytke sitä heti kun se tulee lähimmälle tielle, älä kytke koiraa kun se tulee ensimmäiselle yhteydenotolle haukulta jne... nuoren koiran kanssa ei koskaan kannata lähteä treenaamaan sillä mentaliteetilla, että "käyn vain nopeasti pienen lenkin". Silloin se haukku varmasti alkaa ja teet vain hallaa, jos kesken pelien nuoren koiran leikistä pois otat. Ja kutsusta koiran on taasen tultava luokse ja siitä pieni palkinto, vaikkakin väitän että se isännän ylivuotava hyvittely on makupalaa suurempi asia.

Luottamuksen alle luokittelen myös isännän innostuksen kautta aiheutetut puutteet koirassa. Hyvä esimerkki on koiran vienti kuumille jäljille tai hajuille, koska koirahan oppii myös tässä luottamaan isäntäänsä ja siihen, että kyllä se minulle jostain sen elukan etsii eikä toisinpäin. Ole siis huolellinen tässäkin asiassa ja tarpeeksi etäältä lähesty oletettua riistan olinpaikkaa, koska kyllä se koiran tehtävä on oppia ymmärtämään miten sen haukun saa aikaiseksi.

Ruokinta

Ennen kotiuttamista varmista kasvattajalta mitä ruokaa pennuille on syötetty ja mikäli mahdollista jatka ruokkimista samalla linjalla. Ruokamäärä on aina viitteellinen riippuen mitä ruokaa syötät, mutta vältä viljapitoisia ja erityisesti vehnää sisältäviä ruokia. Samoin varmista ulosteen kovuus, koska kova jööti pitää peräpään surullisenkuulut rauhaset tyhjinä, joka on varmasti yleisin syy kun koira ei hauku metsässä tai ei ole innokas seuraamaan pakenevaa hirveä.

Seuraa pennun ulkoista olemusta ja pidä huoli ettet syötä pentua palleroksi. Sopusuhtainen tai lievästi hintelä hyvällä ruoalla ruokittu pentu kasvaa luustoltaan ja rustoiltaan aina terveemmäksi kuin huonolla ruoalla tai ylipainoiseksi ruokittu pentu. On myös tutkittu ruokinnan vaikutusta koiran luuston kehitykseen ja pystytty kiistattomasti osoittamaan esim. lonkkien parempi luokitus ruokinnan vaikutuksesta. Pentu ja juniori ruokintaa on hyvä jatkaa 9-12 ikään saakka. Luustolle nuo muutamat kuukaudet ennen vuoden ikää ovat hyvin merkittäviä.

Muutoinkin pentuvaiheen jälkeen kuuluu koiran ruokavalioon luut, rustot, nahkat jne. Myöhemmässä vaiheessa nappulat kannattaa antaa kuivina, koska kostutetut nappulat usein ovat syynä löysään ulosteeseen ja siitä taas aiheutuu muita ongelmia. Hyvä on myös ymmärtää ettei koiran ruoansulatus toimi kuten ihmisellä. Nopeat muutokset ruoan sisällössä aiheuttavat ripulia tai löysyyttä muutoin, eli älä tarjoa makuelämyksiä koirille koska ne eivät ole koskaan syöneet kuten nykymuotoinen ihminen, eivätkä tarvitse neljänruokalajin päivällisiä.

Rokotteet ja matokuurit

Ensimmäinen rokotus n. 12 vkon iässä ja 1-2 vkoa sitä ennen matokuuri.

Toinen rokotus n. 4vkoa ensimmäisestä ja kolmas tästä vuoden kuluttua noin vuoden ikäisenä. Loput rokutukset määräytyykin sitten eläinlääkärin antamien aikataulujen mukaan riippuen annettujen rokotusten voimassaoloajasta.

Pentua ei kannata viedä vieraiden koirien tai koirapuistojen läheisyyteen ennen kuin ensimmäinen rokotus on saatu.